Soolojen esitykset. Hetki, johon olemme valmistautuneet koko syksyn ajan. Lukemattomia tanssi- ja improvisaatiotunteja, soolotyöpajoja, paljon omaa työtä, verta, hikeä ja kyyneliä, ylirasituksen partaalla oleva keho, hyviä keskusteluja muiden kanssa, iloa, intoa, ideoita, tanssin riemua. Kaikki tuntuu kulminoituvan tähän viikkoon.
Matka on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, olemme oppineet valtavan paljon tanssista, itsestämme, toisistamme. Matka on ollut jännittävä, miten alun ideanpoikasesta on kehittynyt ensimmäinen oma koreografia ja soolo. Ehtiikö soolo valmistua, miten se otetaan vastaan? Kaiketi tällaiseen matkaan kuuluu myös turhautumista, uskon horjumista omaan tekemiseen, tuskastumista. Teimme työtä. Se ja soolotyöpajoissa saamamme palaute ja ohjaus kuljettivat meitä eteenpäin, johtivat etapilta toiselle. Matkaa ei tarvinnut taittaa yksin. Matka oli innostava, tämä ideahan toimii, oman mukavuusalueen ylittämistä, paljon uusia haasteita ja niistä selviämistä. Ja kulkemamme tien päässä odotti palkinto, onnistunut soolojen ilta, ne valmistuivat ajoissa ja todella nautimme esittäessämme niitä.
 |
| Me |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti